Game of Thrones oli yksi viime vuosikymmenien suurimmista viihdepläjäyksistä. Ilmiö ja kuuma peruna. Työpaikoilla oli kitkaa niitä hurjia kohtaan, jotka olivat jo aamulla ennen töitä heränneet katsomaan sarjan uusinta jaksoa. Nämä spoilerdroidit olivat vaarallisia tartuttajia, varsinaisia päivänpilaajia, jotka valtasivat kahvihuoneen itselleen. Loppu olikin sitten historiaa. Vaikka minulle jäivätkin suhthyvät muistot sarjasta, en ole kuitenkaan immuuni sille työlle mitä sarjan haltuunottaneet kehittäjät sen suunnalle tekivät. Ymmärrän ratkaisujen takaisia motiiveja, enkä täysin hyljeksinyt myöskään kiivasta tahtia. Kuitenkin jokin sarjan alkuperäisessä muodossa kiehtoi minua enemmän. Sen hitaampi, herkuttelevampi juonittelu ja sitten sykähdyttävät käännökset suuren Hollywood spektaakkelisirkuksen sijaan. Kuulun niihin, jotka olivat jo lukeneet kirjasarjan siihen mennessä ilmestyneet osat ennen sarjan julkistamista, ja olen edelleen heitä, jotka odottavat sarjan lopetusta kirjamuodossa. Koen, että siten olen saanut ja tulen saamaan sarjasta sen herkullisimmat tipat puristettua.

Spinoff sarjojen julkaisusta olin hyvin skeptinen. Kuitenkin huoleni vähän hälveni kun sain tietää G.R.R. Martinin itse osallistuvan käsikirjoitukseen, ja, että House of the Dragon (HBO MAX, 2022) perustuisi hänen kirjoittamalleen teokselle. En odottanut sarjalta mitään, mutta sen sijaan olin positiivisesti yllättynyt. Siinä on paljon samaa kuin Game of Gamesin ensimmäisissä tuotantokausissa, mutta se ei yllä aivan samalle tasolle. Sarjassa on hyväkin hahmoja, ja tiukkaa juonittelua Targaryenin suvun sisäisistä valtakamppailuista. Kohellustakin on, muutamia hassuja ja ihmeellisiä ratkaisuja mahtuu sekaan. Sarja ei ole täydellinen. Lisäksi tahdistus kärsii aikahypyistä ja näyttelijöiden vaihdoista hahmojen “vanhempiin versioihin”. Kenties toinen kausi jatkaa itse “valtaistuinpelillä” eli aikahyppyjä ei enää olisi. Sarja ei sisällä kovia kurveja, sellaisia kuin Red Wedding, mutta jättänee ne myöhemmäksi. Lohikärmekset ovat pienessä roolissa, mutta vain läsnä ja niitä on monta. Niillä pelleily olisi vaarallista touhua, sillä luikuritaikurihommat yleensä kostautuvat, mikäli niillä lähdetään mässäilemään realistisempaan otteeseen pyrkivissä sarjoissa. Näyttelykaarti hoitaa homman hienosti. Naisen asema on isossa roolissa, synnytykset vaikeita. Tämä on enemmän “feministinen” sarja kuin moni muu propagandistinen nykyluomus olematta ideologisesti latautunut. Toki tuo toinen Valerian(tsjp) suku mustine ihoineen ja vitivalkoisine hiuksineen ei oikein vielä asetu “historian” kartalle. Ovatko kaikki Valyriasta periytyneet siniveriset valkohiuksisia? Näin voisi päätellä. Tai he pitävät hiuksensa valkoisina tyylin takia, ja asemaansa korottamaan.

Sarjasta jää yllättävän vähän sanottavaa. Ei paljon pahaa. Viihdyin, mutta lupa odottaa jotain parempaa ja herkullisempaa seuraavalta kaudelta. Verrattuna Rings of Powerin (Amazon Prime, 2022) kaltaiseen pyhäinhäväistykseen, tämä sarja on jopa loistava, vaikka kalpeneekin koko Game of Thronesin parhaimpien hetkien rinnalla. Oivaa viihdettä, mutta parantamisen varaa on vielä roimasti.